Haasteet unelmien moottoriksi

Maanantai aamu aukesi kirpsakalla pakkasella. Olin innostunut, energinen ja mieli täynnä uusia positiivisia suunnitelmia.

Lähdin viemään lapsia kouluun. 

Koska pakkasta oli paljon, ajattelin että käyn pikaisesti kaupassa, jotta pääsen rauhassa paneutumaan sen jälkeen  työasiohin. 

Kun kannoin kauppakasseja ulos kaupasta, kenkäni pohjat olivat muuttuneet pakkasessa erittäin liukkaaksi. 

Sadasosa sekunnissa huomasin kaatuneeni ja lyöneeni oikean ranteeni maahan. 

Kun nostin ranteeni ylös, huomasin että ranne ei ollut kunnossa. 

Olin loukannut itseni vakavasti. 

Innostava, arkinen työpäivä vaihtui yllättäen sairaspäiväksi. 

Arki muuttui viikoiksi, kuukausiksi.

Asiat olisivat voineet mennä huonomminkin.

Pääsin hoitoon ja ranteeni leikattiin onnistuneesti.

Sain hyvää hoitoa ja ennusteet käden palautumiselle näyttävät nyt hyvältä. 

Vakuutukset olivat myös onni onnettomuudessa ja voin keskittyä nyt rauhassa omaan toupumiseeni.

Elämä voi muuttua hyvin lyhyessä ajassa merkityksellisesti. 

Vielä samana aamuna puin lapsia ja ajoin autoa.

Illalla minua kuskattiin ja autettiin pukemisessa.

Vaikka emme voi aina vaikuttaa asioihin joita kohtaamme, meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen miten suhtaudumme elämäämme ja koettuihin asioihin.

Voit ns. valjasta haasteesi halutessasi vahvuudeksi. 

No miten? 

Tiedän että joku voi ajattelella, helppohan se on, jos ei ole niitä samoja haasteita mitä minulla on. Kenelläkään ei ole niin rankkaa kun minulla. 

Voihan se toki olla niinkin mutta tiedätkö mitä? 

Kukaan muu ei kärsi asenteestasi niin paljon kuin sinä itse. 

Kukaan muu ei välitä himppusenkaan vertaa vaikka et tekisi asialle mitään.

Saat ihan rauhassa jäädä muhimaan ikävyyksiisi. Ja se on pitkä, synkkä yö. 

Toki ympäristösikin kärsii siitä, mutta sinä kärsit eniten. 

Olet omien haasteitesi vanki. 

Tämä voi tuntua suoralta puheelta, 

mutta niin sen on tarkoituskin. 

Joskus totuus sattuu.  

Mutta se on voittaja joka valitsee kohdata kipunsa ja voittaa ne.

Kun käteni murtui, tottakai tunsin myös surua ja pettymystä. Olin ottanut aamulla itsestäni selfien ja kun katson tuota kuvaa, iskee haikeus ja ikävä.

Vaikka kokemuksemme tuntuvat joskus kipeiltä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä että jäisimme murehtimaan elämän negatiivisia puolia loputtomiin. 

On aika päästää myös niistä irti ja keskittyä oppiin mitä haastavalla tilanteella on meille annettavana.

Pari viikkoa aiemmin olin ajatellut mielessäni: Voisi olla järkevää keskittyä nyt hoitotyön (teen myös  akupunktiohoitoja) ja valmennustyön sijasta pelkästään valmennuksiin. 

Aikaa oli rajallisesti ja koin että valmennukset tuntuivat nyt kutsuvan enemmän. En ollut kuitenkaan valmis jättämään asiakkaitani hoitamatta.

Nyt kun käteni murtui, en pysty tekemään ollenkaan hoitoja.  

Voin kuitenkin toipumiseni rajoissa tehdä suunnittelutyötä ja kirjoittamista tietokoneella. 

Voin siis nyt keskittyä mielessäni pelkkästään valmentamiseen.

On ollut myös erittäin liikuttavaa se, että olen osannut antautua autettavaksi ja näin kokenut vielä enemmän olevani rakastettu ja arvokas. 

Olen myös yllättänyt itseni ja päätynyt lukemaan lehtiä, joita en ole arjessa malttanut lukea. 

Aiemmin minulle on ollut haastavaa jakaa kotitöitä myös lapsille. En ole vain viitsinyt. Nyt pakon edessä olen olen vihdoin saanut osallistettua lapsiakin enemmän kotitöihin. 

Olen kokenut että hekin ovat saaneet siten enemmän onnistumisen kokemuksia.

Mutta tiedätkö mistä nautin eniten? Siitä että minun ei tarvitse tyhjentää roska-astioita!

Uskon että jokaisessa haasteessamme on mahdollisuus oppimiseen ja kasvuun. 

Päätös on meidän käsissämme. Voimme itse valita asenteemme elämäämme kohtaan.

Vaikka valitsisin mieluummin terveen käden jos se olisi valittavissa, olen silti onnellinen ja kiitollinen kaikesta opista ja kasvusta mitä saan kokea.

Kun mietin tavoitteitani, tämäkin haasteen opit ovat viemässä minua taas lähemmäksi niitä. 

Näin ei siis tarvitse välttämättä olla, mutta näinkin tilanteen voi nähdä. 

Voimme nähdä aina elämässämme sen mitä haluamme. 

Siten tavoitteita saavutetaankin. 

Ei niin että meidän ei tarvitsisi kohdata matkallamme haasteita. Vaan siten että valjastamne haasteet unelmiemme moottoriksi.

Kun kohtaat haasteen:

  • Hyväksy tunteet
  • Päästä irti tunteista, uhriutumisen sijaan katso eteenpäin, tilanne voisi olla aina pahemminkin
  • Mieti mitä on tehtävissä ja toimi parhaasi mukaan, pyydä myös apua
  • Etsi ja huomioi kaikki hyvät puolet mitä haaste on opettamassa sinulle
  • Voit ottaa suruvalittelut vastaan ja kiittää niistä mutta älä anna niiden vaikuttaa sinun minäpystyvyyteen. Pidä voimasi itselläsi.
  • Elä hyvistä asioista ja keskity asioihin joita voit tehdä.
  • Opettele uusia tapoja ajatella ja toimia, kouluttaudu

 8.2 alkavassa Merkityksellinen minä verkkovalmennuksessa työstetään omaa mieltä ja sen kautta hyvien asioiden luomista omaan elämään. Täältä löydät lisätietoa.

T: Kaisa

Elämä on nyt!

Oletko kokenut että olet työskennellyt paljon omien kehityskohtien parissa, mutta vaikka kuinka yrität ottaa kaiken tiedon ja opin vastaan ja kehittyä, kohtaat toistamiseen traumasi tai haasteesi.

Onko tämä tarina sinulle tuttu? 

”Tämä trauma seuraa minua vielä edelleenkin. Vaikka olen työstänyt tätä erilaisin terapioin ja menetelmin, kohtaan vielä tilanteita jossa trauman tunnelukot nousevat pintaan. Pitää varmaan taas alkaa työstämään traumaa jotta pääsisin siitä yli.”

Wikipedia kertoo että trauma on kreikan kielestä tuleva sana jolla tarkoitetaan ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta aiheutuvaa henkistä tai ruumiillista vammaa. 

Trauma on hyvin laaja käsite ja uskon että ei ole olemassa yhtään ihmistä joka olisi välttynyt traumoilta.

Olemme kohdanneet eri asteisia traumatsoivia tapahtumia sekä tulemme myös kohtaamaan niitä tulevaisuudessa. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen miten traumat lopulta vaikuttavat elämäämme.

Elämme todella hyvää aikaa siinä suhteessa että yhteiskunnassa tiedostetaan paremmin  erilaiset traumatilat ja tunnelukot. 

Niistä puhutaan nykyään myös avoimemmin ja jo päiväkodista asti opetetaan lapsille tunnetaitoja. 

Traumatiloihin on myöskin erittäin hyviä hoitomuotoja olemassa ja olen itsekin saanut niistä paljon apua. 

Silloin kun trauma vaikuttaa päivittäistä elämää ja työn tekemistä, sitä on hyvä työstää.

Olen kuitenkin huomannut sen, että voimme jäädä myös jumiin traumoihimme. Vaikka trauma itsessään ei haittaisi jokapäiväistä elämäämme, koemme tilanteen silti ongelmalliseksi ja vaikuttaa sitä kautta elämäämme rajoittavasti.

Usein haluaisimme että voisimme päästä trauman tunnetiloista kokonaan eroon, jotta meidän ei tarvitsisi kohdata traumaamme enää. Voimme myös olla pettyneitä itseemme jos olemme ajatelleet jo pääsevämme traumasta yli ja se ilmoittaakin jollakin tapaa olemassaolostaan. 

Yhtä tärkeää kuin trauman hoitaminen, on myös traumasta irti päästäminen. Samaa prosessia tarvitaan myös siinä että emme jää kiinni loputtomasti virheisiimme ja epäkohtiimme.

Elämä on vain nyt. Ei huomenna. Ei menneisyydessä. On tärkeää oppia nauttimaan tästä hetkestä ja hyväksyä keskeneräisyys. Meillä on aina jotakin kesken. Elämässä tulee aina uusia tilanteita joissa traumamme voi nousta uudella tavalla esiin. Jokainen koettu asia on jättänyt jäljen kehoomme, emme pääse raidoistamme eroon, eikä ole tarvekaan. Kuulen usein asiakkaaltani että hänellä on noussut trauma taas esiin ja on miettinyt miten tilanteen kanssa pitäisi toimia. 

Usein siinä kohtaa sanon että wow, sinä tiedostat ja näet tilanteen! 

Usein ihminen ei näe että jo pelkästään asian toteaminen ja hyväksyminen hoitaa traumaa. Todennäköisesti uudelleen saman tilanteen eläminen ei enää nostaisi samanlaista traumareaktiota.

Miksi meidän on tärkeä myös päästä irti traumoistamme? Kun opimme päästämään irti keskeneräisyydestä ja fokusoitumaan tähän hetkeen, alamme elämään enemmän tässä hetkessä. Alamme kantamaan vastuuta omista päätöksistämme ja teoistamme, sekä tekemään valintoja tässä hetkessä. Trauman tai haastavan tilanteen syyksi on helppo laittaa asioita, joita meidän on epämiellyttävää tehdä tai vaativat meiltä ponnisteluja.

Ajattelen kuitenkin että vastuun ottamisen ja tässä päivässä elämisen ei tarvitse olla kuitenkaan ikävää.

T: Kaisa

Omaa hyvinvointia ei voi ohittaa!

Tiedän että merkittävä osa meistä vanhemmista kokee haastavaksi (ainakin jossakin elämän vaiheessa) oman ajan löytymisen. Saattaa tuntua että on niin paljon tärkeitä asioita, joista pitää huolehtia. Läheistemme hyvinvointi on meille kaikki kaikessa. Miten ehdin hoitaa  kaikki tärkeät asiat!

Todella kaunis ajatus mutta mutta…

Kun makasin sairaana vuoteessa ja tulehdusarvot huitelivat taivaissa, ymmärsin että en ollut kohdellut itseäni parhaalla mahdollisella tavalla. Kun autoin miestäni sairaalasta käsin perheen parissa, ymmärsin että minä olen tärkeä! Minun terveydelläni on todella suuri merkitys siihen miten meidän koko perheemme voi. Ja koska PERHE on minulle erittäin tärkeä, minulla ei ole varaa laiminlyödä omaa terveyttäni. 

Toisekseen ymmärsin myös sen että jos en pidä terveyttäni tärkeänä, tulee aina asioita elämässä jotka tulevat menemään oman terveyteni ohi. Suurinta rakkautta läheisille on se että pidän itsestäni huolta!

Muista että sinulla itselläsi on vastuu omasta hyvinvoinnista. Et voi olettaa että joku läheisistäsi huolehtisi sinusta tai huomaisi väsymyksesi. Sinun on itse tiedostettava rajasi ja kerrottava siitä myös läheisillesi. Oma hyvinvointi on kuin lääke. Sitä ei ole varaa jättää ottamatta. 

Terveyden ylläpitäminen ei ole myöskään itsekkyyttä, se on tervettä itsekkyyttä! Jos hauat auttaa muita, asenna ensin itsellesi happinaamari…

Miten lähteä huolehtimaan omasta hyvinvoinnista jos siihen ei ole tottunut tai ollut aikaa?

Joskus auttaa se että miettii mitkä asiat ovat lopulta tärkeitä elämässä. Mitkä ovat sinulle merkityksellisiä asioita ja arvoja? Elätkö arvojesi mukaan?

Moni meistä allekirjoittaa tärkeäksi arvokseen terveyden. Liian usein kuitenkin törmään siihen, että ei olla valmiita näkemään riittävästi vaivaa oman hyvinvoinnin tai terveyden eteen. Tai ollaan valmiita luopumaan oman hyvinoinnin teoista silloin kun esimerkiksi elämässä tulee yllättäviä haasteita.

Meillä on tilanteita joissa joudumme joustamaan, mutta on oltava hyvin tietoinen siitä, että tilanteen jäätävä vain väliaikaiseksi. Olen useampaan kertaan saanut itseni kiinni siitä, että olen jättämässä jotain itselle merkittävää asiaa sen varjolla että teen toisille hyvää ratkaisullani. Hetken tilanne voi tuntua hyvälle mutta aina olen joutunut palaamaan häntä koipien välissä takaisin. On ns. jäänyt luu käteen. Mistä tiedän? Olen saattanut käydä vaivihkaa apaatiseksi ja kun törmään asioihin jotka ovat muistuttaneet minua tuosta merkityksellisestä asiasta, olen tuntenut suurta surua ja kipua. Kun olen taas palannut hyvinvointia tuovan asian pariin, olen ihmetellyt miksi taas luovuin minulle tärkeästä asiasta. Kai sitä on jossakin sisimmässään on ollut vielä kullanhohtoinen kuva äidistä joka uhraa keiken perheensä eteen, jopa oman hyvinvointinsa…

Tuo mielikuva on semmoinen jonka voisimme yhdessä vanhempina heittää romukoppaan!

Hyvinvointiin satsaaminen on enemmän tahdon ongelma kuin ajanhallinnallinen ongelma. Teot eivät tarvitse olla isoja, jotta voit voimautua.

Pienistä teoista syntyy suuri joki, vai miten se menikään…

Ajattelin että jaan muutamia pieniä asioita joita voi tehdä oman hyvinvoinnin eteen. Olen käyttänyt niitä myös itse ja kokenut ne hyväksi.

  • Aamulla ennen toisten heräämistä 15-45 min. Yin jooga tai Hiit treeni ( esim. youtubesta)
  • Aamulla tai illalla kirjoittaa ns. päiväkirjaa ylös missä on onnistunut ja mistä asioista on kiitollinen
  • Kävelylenkki 20-60 min (voit kiertää vaikka vain lähimmän korttelin)
  • Mennä hetkeksi esimerkiksi sohvalle makaamaan, laittaa silmät kiinni ja hengittää syvään nenän kautta tai tehdä Vagus hermo harjoituksia jotka rauhoittavat.

T: Kaisa

Olisi kiva kuulla jos sinulla olisi joitakin ideoita oman hyvinvoinnin eteen.

Ensimmäinen blogi postaukseni

Olen miettinyt miten voisin tavoittaa enemmän ihmisiä, jotka voisivat saada apua sisällöstämme verkossa.

Kun tutkin erilaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia,  päädyin aloittamaan blogin kirjoittamisen.

Blogin lisäksi minulla on Facebookissa oma ryhmä, jossa pidän välillä webinaareja ja postaan arkisia kuulumisia.

Kanavamme löytyy myös Youtubesta ja sinne on tavoitteena postata säännöllisesti videoita lähitulevaisuudessa.

Viime viikolla pidin viikottaisen vamennuksen,  jossa teimme Vagus hermoa stimuloivia harjoituksia sekä aikuisille että lapsille. Valmennuksistamme löytyy lisätietoa täältä.

Vagus hermoa stimuloitaessa ihmisen elimistö rauhoittuu, verenpaine laskee ja syke hidastuu. Olo tasaantuu ja stressi vähenee.

Vagus hermon toiminta vaikuttaa koko kehoon.

Koska kaikki halukkaat eivät pääse osallistumaan valmennukseen päiväaikaan, päätin antaa mahdollisuuden hankkia harjoitteet täältä jälkikäteen.

Vagus hermon toimintaan vaikuttavat myös niskan ja kaulan alueen jumitykset.

Tässä yksi harjoitus kaulan alueen jumitusten hoitamiseen

Pidä suu rennosti kiinni. Kierrä kieltä suussa hampaiden ja ikenien päällä. Aloita vasemmalta puolelta ja vie kieli ylähampaiden yli oikealle. Siirry sen jälkeen oikealta alahampaiden ja ikenien yli vasemmalle. Tee harjoitus ylä- ja alahampaiden yli molempiin suuntiin viisi kertaa.

Kun niskan ja kaulan alue on rennompi, kireydet eivät estä myöskään Vagus hermon toimintaa.

Lopuksi vielä muutama sana dopamiinista, joka on yksi hyvän olon hormoneista.

Dopamiini piristää elimistöä, lisää energiaa, säätelee mm. liikkeitä. Sen puutos aiheuttaa mm. tärinää. Liian suuri määrä voi kuitenkin tehdä levottoman ”skitsofrenisen” olon.

Dopamiinia nostavat mm. lautapelit, liikunta, musiikki, laulaminen, huomion osoitukset ja palkinnot.

Dopamiinia erittyy myös huulia kosketellessa ja suudellessa!

T: Kaisa

Tervetuloa seuraamaan myös:

Instagramissa

Facebookissa

Likedinssa